Naisen vallasta

Lukijoilta | Turun Sanomat | 23.8.2016 2:00 | 8
Jaa artikkeli:

Kyösti Kuivala kirjoitti (TS 21.8.), että naiset käyttävät perheissä, yhteiskunnassa ja sen toiminnoissa merkittävästi valtaa.

Asioita, joita hän kuvaa, voisi luonnehtia normaaliksi päätöksenteoksi perheissä. Se, miten päätökset muotoutuvat, on jokaisen perheen sisäinen asia.

Nainen perheessä kantaa suuremman vastuun arjen rullaamisesta usein jo äidin roolin vuoksi. Nainen myös yleensä pyörittää perheen arkea usein sieltä keittiöstä käsin eli on vain hyvä, että vaatii asialliset työvälineet.

Sen sijaan en usko, että naisilla on merkittävästi valtaa kunnan kaavoituspäätöksenteossa tai siinä, miten infra sen ympärille rakentuu.

Naisten tulisi saada osallistua päätöksentekoon huomattavasti useammin, kuin mitä nyt tapahtuu. On se sitten pörssiyhtiöissä tai kunnan, tai siihen verrattavissa olevan, päätöksentekoelimessä.

Naiset ajattelevat asioita kokonaisvaltaisesti ja usein myös pohtivat tasa-arvokysymyksiä sekä sitä, mikä on kunkin päätöksen seuraus.

Naiset ovat yleensä myös johdonmukaisia, sovittelevampia ja näin ollen erittäin hyviä johtajia. Naiset ovat tämän päivän Suomessa erittäin korkeasti koulutettuja, mutta valitettavasti työssä ”avainpaikkoja” on edelleen vaikea saada.

Sen sijaan naiset joutuvat usein pätkätyöläisiksi matalapalkka-aloille. Juuri julkaistun vertailun mukaan naisten palkkakehitys on edelleen surkeaa verrattuna miehen vastaavasta tehtävästä saatuun palkkaan.

Päätöksenteon tulisi olla avointa. Valitettavasti näyttää vain siltä, että se entisestään sulkeutuu, kun muodostetaan uusia osakeyhtiöitä.

Työehtoja pyritään entisestään heikentämään ja luomaan uusia matalapalkka-aloja. Naiset ovat myös heikoilla, kun keskustelaan päivähoidosta ja perhetuista.

Naisilla tulee olla oikeus urakehitykseen myös perhevapaan jälkeen. Tuntuu, että päätökset tehdään Tamminiemi-tyyppisesti jossakin aivan muualla kuin avoimessa keskustelussa.

Naisten tulisi tukea toisiaan kaikilla elämänaloilla ja auttaa toisiaan eteenpäin, jotta naisten etuja voidaan täysipainoisesti ajaa.

Nina Kallio

puheenjohtaja

Turun sos.dem.
Naisyhdistys

Sote-alan henkilöstölle pitkäkestoinen myrskyvaroitus

Julkaistu TS 17.7.2016

Suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutusta ja osaamista on aina arvostettu maailmalla. Työtä muualta ei ole ollut vaikeaa saada. Henkilöstöä pidetään luotettavana, sitoutuneena, motivoituneena ja osaavana.

Nyt pelottaa tulevaisuus uuden maakunta-soten vuoksi. Henkilöstön asemasta ei ole juurikaan puhuttu. Hallitus vain toteaa, että julkisen organisaation henkilöstö siirtyy ns. vanhoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen.

Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan taida olla. Kunnilta ja kuntayhtymiltä viedään päätöksenteko pois ja näillä näkymin ne eivät saa edes perustaa yhtiöitä, jotka palveluita tuottaisivat. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstö siirtyy täysin uudenlaiseen organisaatioon, joka toimii täysin markkinaehtoisesti.

Valinnanvapaus-mallissa työpaikka määräytyy sen mukaan, missä työtä on. Tämä tarkoittaa mahdollisesti pätkätyöläisyyttä ja hyvin erilaisia työehtoja, kuin miten nyt tehdään. Osa julkisella sektorilla nykyään työskentelevistä henkilöistä joutuu yt-menettelyiden piiriin, koska työ siirtyy yksityissektorille.

Paljon on vielä tehtävää. Julkisen ja yksityissektorin eläkeperusteet eroavat merkittävästi toisistaan –miten palkat harmonisoidaan?

Ehdottaisinkin nyt sekä työnantajan että työntekijäjärjestöjen edustajille, että myös sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstö pääsisi osaamiseen perustuvaan ura- ja palkkamalliin, kuten useassa länsimaassa on tehty jo vuosikausia.

Työ tulee olemaan tulevaisuudessa hyvin pirstaloitunutta osalle henkilöstöä. Nykyiset työn vaativuuden arviointiin ja kokemuslisään perustuvat järjestelmät ovat olleet hyviä, mutta eivät mielestäni sovellu enää nykypäivään, eikä varsinkaan tulevaan järjestelmään.

Osaamiseen ja sen kehittämiseen perustuvat uraohjelmat edistävät potilasturvallisuutta, lisäävät henkilöstön sitoutumista ja työtyytyväisyyttä. Osaamista tulee myös testata, ja tämä lisäisi työnantajan varmuutta siitä, että sillä on osaavaa henkilöstöä palveluksessaan.

Sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla tehtävän työn kelpoisuusehdot tulee pitää korkeina. Niitä ei saa muuttaa halvemman työvoiman toivossa.

Nyt olisi oikea aika panostaa henkilöstön osaamiseen perustuvaan järjestelmään, joka palkitsee ammattitaidon henkilökohtaisen kehittämisen. Muutos on hyväksi järjestelmien kehittämistä ajatellen, mutta sitä ei saa tehdä siinä keskeisesti toimivien eli henkilöstön kustannuksella.

Hyvät kollegat, meitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Pidetään suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto korkeatasoisena myös tulevaisuudessa!

Nina Kallio

th, sh YAMK

Kahden kerroksen väen terveyspalvelut

TYKSLukijoilta|Turun Sanomat12.4.2015 3:30

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve esitti (TS 2.4.) huolensa siitä, että olemme terveyspalveluissa amerikkalaisessa mallissa.

Olen eri mieltä. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että ambulanssi ennen kyytiin ottamistaan kyselee, onko vakuutusta tai ei, ja sen mukaan määräytyy myös jatkopalvelua antava laitos. Suomessa otetaan kaikki avun tarvitsijat julkisen terveydenhuollon piiriin.

Pälve on oikeassa siinä, että perusterveydenhuollon jonotusajat ovat pitkät. Välitön apu pystytään kuitenkin tarjoamaan kattavasti heti julkisessa terveydenhuollossa, joka on ainoa laajasti ja moniammatillisesti toimiva palveluverkko.

Sote-uudistus tähtää toimivan palveluverkon turvaamiseen tulevaisuudessakin. Moniammatilliset palvelut oikeaan aikaan annettuina edistävät ihmisen terveyttä ja hyvinvointia kaikilla osa-alueilla.

Tähän liittyvät myös oikea-aikaiset sosiaalipalvelut.

Mikäli lääkäripalveluita tulevaisuudessa verorahoilla annetaan sekä yksityisillä lääkäriasemilla että terveyskeskuksissa, johtaa se entistä suurempaan eriarvoisuuteen. Suur-Tukholman alueella yksityisiä terveysasemia on runsaasti sosioekonomisesti hyvillä alueilla, mutta yllättäen erittäin vähän ns. sosioekonomisesti ”huonoilla” alueilla.

Britanniassa taas on ns. GP-järjestelmä, jossa jokaisella alueen asukkaalla on oma lääkäri ja terveyden- tai sairaanhoitaja.

Tämä järjestelmä vastaa Suomen väestövastuujärjestelmää, joskin se on huomattavasti tiheämpi eikä siihen liity julkisen puolen rakennusomistusta eli juuri näitä terveyskeskuksia. Sairaalaverkko on myös huomattavasti harvempi.

Pälveen mallissa julkisen terveydenhuollon (sosiaalihuolto unohdettu) tehtäväksi jäisi ainoastaan vähävaraisten henkilöiden palvelu.

Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon yksi tärkein tehtävä on ennaltaehkäisy. Ilman sitä emme voi estää yhä laajenevaa sosiaalista ja terveydellistä syrjäytymistä.

Tulevaisuuden sotessa erikoissairaanhoidossa nyt tehtäviä kevyempiä palveluita on tuotava lähemmäs perusterveydenhuoltoa. Raskas terveydenhoito on järkevää keskittää.

Tehostamalla toimintaa koko terveydenhuollon sektorilla pääsemme parempaan tulokseen myös jonotusaikojen suhteen. Kunnat ja sitä kautta veronmaksajat ovat avainasemassa, kun palvelujärjestelmää uudistetaan, vastuu kuuluu sinne.

Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa toimivien lääkärien ja muiden ammattilaisten resurssit on turvattava ja työnjakoa on mietittävä uudelleen. Sitä kautta saavutamme säästöjä.

Koulutusedellytykset, osallistuminen tutkimustyöhön ja uuden tiedon tuottaminen ovat julkisen terveyden- ja sosiaalipalveluiden tehtävä, oikeus ja velvollisuus. Julkisen ja yksityissektorin työt on erotettava toisistaan erilaisuutensa vuoksi.

Yritykset ovat luonnollisesti voittoa tavoittelevia, kuten kuuluukin. Yhteisöverot kuitenkin tulisi maksaa Suomeen täysimääräisinä ja niiden tulisi jäädä hyödyttämään kansantalouttamme. Ylikansallisten terveyspalveluyhtiöiden voittojen tulisi olla Suomessa verotettavia, ei veroparatiisien kautta kierrätettäviä.

Yksityissektori ja kolmas sektori ovat hyviä yhteistyökumppaneita ja ne voivat tuottaa tiettyjä palvelukokonaisuuksia.

Mutta ei niin, että tuottamisvastuu jostakin tietystä asiasta siirtyy suoraan sinne. Vastuu järjestämisestä, kokonaisuudesta ja kustannustason hillinnästä kuuluu kuitenkin kunnille.
Nina Kallio (sd)

Perusturva vs. perustulo

HS/THL uutisoi, että Suomessa asuu 250 00 ihmistä pelkän ansioperusteisen perusturvan varassa. Perusturvaksi luokitellaan kansaneläkkeet, perheavustukset asumis- ja toimeentulotuki, sairauspäiväraha, opintotuki, työmarkkinatuki ja joitain muita etuuksia. Valta-osa heistä on nuoria, joukossa myös eläkeläisiä. On määritelty, että perusturvan varassa asumiskulujen jälkeen pitäisi jäädä elämiseen noin 675 euroa kuussa, ikäihmisille hieman vähemmän. Suosituksiin ei ole kuitenkaan päästy kuluneella vaalikaudella. Nykyinen taso ei yllä kohtuulliseen minimikulutukseen. Varsinkin vanhusväestöllä jo suuret lääkekulut saattavat kaataa talouden tai vaihtoehtoisesti terveyden jos lääkkeitä ei voi osaa, jonkin muun tarpeelli-semman, kuten ruoan vuoksi. Perusturvaa on kyllä koetettu nostaa vaalikauden aikana mutta ei riittävästi. On selvää, että elämä ei voi olla kovin mielekästä hyvin pienillä tuloilla elävien ihmisten arjessa. Pienet tulot vähentävät ihmisen mahdollisuutta osallistua aktiivisesti sosiaaliseen elämään, lisää syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Tiedetään myös, että pienituloiselle osoitettu raha menee suoraan kiertoon eli lisää osto-voimaa. Perusturvan tasoa täytyy nostaa seuraavan vaalikauden aikana. Siihen vaaditaan usean eri hallin-nonalan panostusta.

Joidenkin puolueiden esittämä perustulomalli (kansalaispalkka) korvaisi tulevaisuudessa perusturvan. Se on malli, jossa sosiaaliturvajärjestelmän kautta kaikille maksetaan, ilman todistetaakkaa säännöllisesti rahaa toimeentuloa varten. Malli mahdollistaa työnteon, eikä perustulon vähene tulojen noustessa vaan verotus kiristyy. Pelkän perustulon varassa elävien verotusmalli olisi lähellä tasaveroa. Perustuloa saadessa kaikki syyperusteiset tuet jäisivät pois. Se mahdollistaisi työn tekemisen tulojen kärsimättä mutta myös mahdollisesti rajattoman silpputyönannin eli vakinaista työsuhdetta olisi vaikea saada, koska työvoimaa olisi rajattomasti käytettävissä eikä työnantajalle ole velvollisuutta huolehtia työntekijänsä toimeentulosta, joka vastaanottaa perustuloa. Ajankäyttö optimoidaan työnantajalähtöisesti. Kysyä sopii myös sitä, että miten kansantaloudella (veronmaksajilla) on jakaa vastikkeetonta rahaa kaikille myös niille, jotka eivät sitä tarveharkintaisesti tarvitse. Mikäli perustulo otettaisiin käyttöön, se laskisi vähimmäisetuuksien tasoa, jotta se voitaisiin kustantaa. Perustulon tason tulisi olla myös melko korkea, jotta se kattaisi kaikki nykyiset tuet myös asumistuen. Byrokratia on pahasta mutta tässä yhteydessä se on tehty suojelemaan kansalaisen tasa-arvoista kohtelua. Perustulon ajatus on hyvä mutta en ymmärrä miten me voisimme sen tässä kansantaloudellisessa tilanteessa toteuttaa.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille

SotetilaisuusLänisi-SuomiSosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tulee ehdottomasti toteuttaa heti tulevalla eduskuntakaudella. Kuntien kantokyky ei tule riittämään palvelujen järjestämiseen yksinään. Nyt terveet ”suuret ikäluokat” tulevat tarvitsemaan tulevina vuosina yhä enemmän palveluja, mielentervysongelmat myös kasvavat etenkin nuorissa ikäluokissa ja eriarvoisuus edelleen lisääntyy ja sen myötä myös terveyserot. Palveluja täytyy keskittää ja tehdä yhdessä.

Suomessa on hyvin monessa kunnassa jo sotevalmius, vain päätös asiasta puuttuu. Monissa sairaanhoitopiireissä palveluketjuja on mietitty ja järjestetty uudelleen. Kunnat voivat kuitenkin luoda sotealueita myös yhteistyönä jo nyt. Pääpaino palvelujen järjestämisessä tulee olla julkisella sektorilla, joka myös rahoittaa palvelut. Yksittäisiä sopivia palvelukokonaisuuksia voidaan järjestää myös kolmannen sektorin voittoa tuottamattomien järjestöjen sekä yksityissektorin voimin. Kunnat eivät kuitenkaan voi olla maksuautomaatteja yksityissektorille. Raha seuraa potilasta malli eriarvoistaa ja edelleen lisää syrjäytymistä toteutuessaan.

Paljon on puhuttu rakenteista ja järjestämisestä. Kukaan ei ole nostanut keskusteluun palveluiden käyttäjien mielipidettä asiasta. Käyttäjät haluavat todennäköisesti lähipalveluita ja neuvontaa ja ohjausta palveluviidakossa. On paljon myös erityisryhmiä, jotka tarvitsevat erilaista pohdintaa palveluiden järjestämisessä. On tärkeää kuulla myös ihmisten, käyttäjien näkemyksiä asioiden toteutumisesta, se on avointa kuntademokratiaa.

Terveys- ja sosiaalialan työtä tekevät alojensa ammattilaiset. Kelposuusehtoja kyseisiin töihin ei tule heikentää, jos näin tehdään myös palveluiden laatu tulee kärsimään. Tarvitsemme kuitenkin tulevina vuosina lisää käsiä hoitotyöhön, tämän vuoksi kannatan työperäistä maahanmuuttoa.

Työhyvinvointi; Motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa työskentelevien henkilöiden jaksamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Työuran pituus tulee pidentymään, mutta entä sen pidentyneen työuran sisältö ja henkilöiden jaksamininen?

Henkilöstö tulee ottaa mukaan työn kehittämiseen, jotta uudistukset ja projektit eivät jää vain elämään organisaation tiedostoihin. Kokeneessa henkilökunnassa on valtava ”hiljaisen tiedon” voimavara, joka tulee saada työyhteisöjen käyttöön.

Sote puolella hoito- tai työntekijähenkilöstöllä ei ole mitään selkeää uralla etenemispolkua toisin kuin monessa muussa maassa. Maissa joissa olen työskennellyt uraeteneminen, palkkauksen kehittyminen on yhdistetty ammatillisen osaamisen lisääntymiseen, joka on myös koordinoidusti järjestetty ja tasalaatuinen. Tähän meidän tulisi myös Suomessa pyrkiä, Turku voisi olla tässä edelläkäviä. Nyky-yhteiskunnassa henkilöstön kouluttaminen voidaan järjestää päässääntöisesti verkko-osaamisalustoilla, toki myös käytännön harjoitusta tarvitaan. Osaamisen lisääminen sitouttaa henkilökuntaa ja lisää organisaation osaamispääomaa sekä henkilöstön tyytyväisyyttä.

Työajan joustoja on lisättävä uran eri vaiheissa, kun henkilön elämäntilanne näin vaatii. Kyse voi ola lisäkoulutuksesta, sapattivapaasta tai vain työajan lyhentämisestä. On hyvää henkilöstöpolitiikkaa huomioida henkilökunnan erilaiset tarpeet, tällöin myös työssäjaksaminen lisääntyy.

Johtamisen osaamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota mutta myös johtajia on työssään tuettava, jotta meillä olisi eheä työyhteisö.

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan työ joutuu suuren muutoksen kouriin. Työn sisällöt ja tekotavat muuttuvat. Työ digitalisoituu, samoin asiakaskohtaamiset. Tämä osaltaan tulee vaatimaan erittäin hyvää johtamista, koska muutos aiheuttaa aina runsasta stressiä.

Tehokas ja oikeudenmukainen terveydenhuolto

Jokaisella Varsinais-Suomalaisella tulee olla mahdollisuus päästä nopeasti terveyden-, ja sosiaalihuollon eri yksiköihin mikäli siihen tarvetta esiintyy.

Tehokkaat terveys-, ja sosiaalihuollon palvelut ovat asiakkaan hoitamista ilman raja-aitoja. Näitä palveluita tarvitsevan tai niissä asioivan henkilön tulee vaivattomasti päästä eri erikoisaloilta toiselle. Asiakkaan terveydentilaa tulee myös seurata kotihoidossa, mikäli tilanne sitä edellyyttää. Asiakasta ei saisi lähettää reseptin kanssa kotiin yksinään, vailla terveydenhuollon tai sosiaalihuollon kontaktia . Usein vaikeasti sairasta tai tukea tarvitsevaa yksilöä tai perhettä, voidaan tuella auttaa, jotta he voivat selvitä laadukkaaseen elämään sairauden jälkeen.

Kotihoidon arviointia vammais-, vanhusten ja mielenterveyspotilaiden osalta tulee tehostaa. Kaikkien ikäryhmien kohdalla eri sairauksien ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Ennaltaehkäisy vaikuttaa kallilta, mutta tulee pitkällä aikavälillä maksamaan itsensä takaisin. On parempi auttaa ajoissa, kuin surra menetettyä jälkeenpäin.

Kunnat tulevat olemaan vaikeuksissa ns. suurten ikäluokkien ikääntyessä. Tosiasia on että vaivat ja sairaudet sekä omillaan kotona toimeentuleminen vaikeutuvat. Haluan, että kaikilla on ihmisarvon mukainen kohtelu ja tämä seikka tulee nostamaan kuntien veroprosenttia erittäin paljon mikäli mitään ei tehdä. Tämän vuoksi kannatan ehdottomasti Sotea ja kuntayhteistyötä palvelujen järjestämisessä.

NINA

Olen 48 vuotias erikoissairaanhoidossa työskentelevä sairaanhoitaja ja apulaisosastonhoitaja. Päivätyöni ohella opetan ja luennoin tarvittaessa tehohoidon piiriin kuuluvista asioista.  Kirjoitan artikkeleita ammattijulkaisuihin. Ammatillisen osaamisen lisääminen hoitotyössä on minulle tärkeä asia. Työhyvinvointi ja henkilöstön jaksamisen kehittäminen on toinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus koskee meitä kaikkia julkisessa terveydenhuollossa työskenteleviä sekä tietysti tärkeimpänä asiakkaitamme ja potilaitamme. On tärkeää, että ihminen saa ohjatusti palvelun, jonka tarvitsee.

Olen myös alakouluikäisen tytön äiti. Harrastan kuntosalia, liikun työmatkat mielelläni pyörällä. Liikun vuodenaikojen mukaan ja tyttären kanssa harrastan sukellusta. Luen paljon ammattiin liittyen sekä myös dekkareita. Jatka lukemista NINA

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLOSSA TYÖSKENTELEVIEN VALVONTA JA TERHIKKI REKISTERI

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen SOTEn myötä STM tiedotteessaan 15.1.2015 esittää uutta lakiehdotusta, että sosiaalihuollon ammattinimikkeet lisätään Valviran ylläpitämään Terhikki rekisteriin. Lähihoitajalle annetaan sosiaalihuollon ammattihenkilön nimikesuoja. Terhikistä voidaan tällöin tarkistaa sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivien henkilöiden ammattipätevyys sekä mahdolliset rajoitukset. Näin toimitaan nykyäänkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohdalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi meitä sairaanhoitajia, kun taas nimikesuojauksella tarkoitetaan lähihoitajia. Asiana erittäin hyvä, koska tällöin oikeudesta toimia sosiaali- ja terveydenhuollossa on selkeä rekisteri.

Valvira esittää (8.1.2015) kuitenkin, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain kokonaisuudistusta ja lukuisten hyvien perustelujen joukossa myös sitä, että nimikesuojauksesta voitaisiin kokonaan luopua. Koskee siis ainakin lähihoitajia. Lähihoitajat ammattiryhmänä työskentelevät terveydenhuollossa usein sairaanhoitajien työpareina. Lähihoitajia työskentelee paljon vanhustenhoidossa ja myös sosiaalipuolella lasten kanssa, vain joitain mainitakseni. Lähihoitaja on koulutettu henkilö, joka taitaa suuntautumallaan alalla esim. lääkehoidon, ihonhoidon, haavahoidon.

En haluaisi, että lähihoitajan töitä tulevaisuudessa tekisivät kouluttamattomat ”hoiva-apulaiset”, koska se vaarantaa potilas- ja asiakasturvallisuuden. Hoivatyössä kouluttamattomuus voi kostautua suurempina terveydenhuollon kustannuksina, esim. lisääntyvinä makuuhaavoina tai lääkityspoikkeamina. Kelpoisuusehtojen väljentäminen on nyt huono paikka säästää sosiaali- ja terveydenhuollon palkkauskustannuksissa. Kelpoisuusehtoja tulee kuitenkin tarkastella uudelleen ja miettiä alan opiskelijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Tämä selkeyttäsi myös sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivien mutta ei vielä tutkintoa saavuttaneiden asemaa. Lähihoitajat pitäisi päinvastoin saada kattavasti Terhikki-rekisteriin. Jokaisella on tulevaisuudessa mahdollisuus tarkistaa sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivan henkilön ammattipätevyys tai siinä esiintyvät rajoitukset. Lisäksi rekisteri on erittäin käyttökelpoinen myös työnantajalle rekrytointitilanteissa.

Onneksi laki suojaa asiakasta ja potilasta. ”Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.” (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785).

Nina Kallio
Sh YAMK, apulaisosastonhoitaja teho-osasto
Julkaistu tänään US blogissa

Osa-aikaista tulevaisuutta työmarkkinoilla on hillittävä

YLE on viime päivinä julkaissut huolestuttavia tietoja työmarkkinoiden pirstaloitumisesta. Saksassa jako köyhien ja rikkaiden välillä entisestään syvenee matalapalkkauudistuksesta huolimatta. Saksan mallissa kymmenen vuotta voimassa olleet Hartz lait nostivat työläisten terveydenhoidon omavastuuosuuksia, yhdistivät sosiaali- ja työttömyysavun yhdeksi verovaroilla kustannettavaksi tukimuodoksi. Nyt samanlainen kehityskaari on tulossa meidän työmarkkinoillemme.

Kuitenkin uudistuksen tavoitteena oli vähentää valtion (veronmaksajan) kuluja, halventaa työn hintaa ja edelleen innostaa työttömiä työnhakijoita työnhakuun avustuksia karsimalla sekä lisätä taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa.Ammattiliitot kannattivat tuolloin uudistusta, joka sittemmin on osoittautunut virheeksi. Saksaa ja sen mallia on kehittu tehokkaaksi mutta se on johtanut siihen, ettei ihminen tai hänen perheensä elä tekemällään työllä. Varallisuus jakutuu epätasa-arvoisesti rikkain väestönosa omistaa 60% koko omaisuudesta, viidennes kansasta ei omista mitään ja yhä kasvava joukko joiden velat ylittävät varallisuuden. Työttömiä työnhakijoita järjestelmä kohtelee erittäin huonosti. Miljoonat Saksalaiset joutuvat turvautumaan sosiaaliapuun selviytyäkseen menoistaan.

Syynä tähän ovat erilaiset minityöt, joissa maksetaan tietty määrä palkkaa mutta jolla ei myöskään elä. Työ voi olla verovapaata mutta ei silloin myöskään kerrytä eläkettä. 2015 astuu voimaan minimipalkkalaki, joka takaa 8,5 euron minimituntipalkan mutta ei koske aloja joissa on työehtosopimuksella sovittu matalammasta tuntipalkasta.Ihmisellä saattaa olla useita osa-aikatöitä ja kuitenkaan hän ei työllään tule toimeen.

(HS.fi) Suomessa Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) Ilkka Oksalan mukaan Suomalaiset palkansaajat eivät ole tajunneet maailman muuttuneen. Oksalan tehtävänä on neuvotella työnantajille suotuisia tuloksia erilaisissa neuvottelupöydissä. Tulevaisuudessa tämä on erittäin merkittävää, kun lähdetään neuvottelemaan sote palvelurakennejärjestelmän sisällä työskentelevien henkilöiden työsuhde- ja palkkausasioista. Sairaanhoitopiirien lakatessa olemassa on suuri joukko työntekijöitä, joiden työsuhteet, ehdot ja palkkaus on harmonisoitava toisiinsa. Oksala eittää työrauhasäännösten kiristämistä ja sen jälkeen lähdettäisiin neuvottelemaan työntekijä-, työpaikka-, ala- ja yrityskohatsiesti niin, että ne ottavat huomioon paremmin liike-elämän lainalaisuudet. Mielestäni tässä ajattelussa lähestytään vahvasti Saksan mallia, jossa työntekijällä ei ole työsuhteissaan mitään turvaa, eikä työllä elä. Bisnes kuitenkin kukoistaisi, kenen kustannuksella ja kenen hyödyksi? Sen isoimman kymmenyksen todennäköisesti.

Julkista sektoria tulee tehostaa, päällekkäisyyksiä purkaa ja tehdä palvelut paremmin lähestyttäviksi ja saataviksi. Se ei kuitenkaan voi tapahtua henkilöstön tai potilas/asiakasturvallisuuden kustannuksella. Valtion velkaa pitää pienentää mutta en usko todeksi tätä jatkuvaa laulua julkisen sektorin ainoasta syyllisyydestä Suomen velkataakkaan.

Turku SDP poliitikko